Juhani Knuuti unohti tieteellisen kirjoittamisen alkeet

”Lähdettä on lainattava samassa hengessä ja merkityksessä kuin se esiintyy alkuperäistekstissä. Yksittäistä lausetta ei saa lainata vääristäen ja irrottaen kontekstista, vaan lainatun ajatuksen on pysyttävä samassa merkityksessä kuin alkuperäisessä tekstissä.” (Marko Forsell: Johdanto tieteelliseen kirjoittamiseen, Centria Ammattikorkeakoulu, 2013: s. 31) ”Mikäli sitaatteja käytetään, niin – – sen on oltava sanasta sanaan ja muotoilultaan samanlainen kuin alkuperäinen.” (sama: s. 32)

Lapin yliopiston Sosiaalityön laitoksen Tieteellisen kirjoittamisen ohjeet (s. 20) opastaa, miten siteerataan eli tehdään suora lainaus:

”suora lainaus merkitään aina lainausmerkkien sisään – – sana sanalta samanlainen, välimerkkejä myöten”

Satu Vasantolan artikkelin Kohukirja vilisee virheitä (Helsingin Sanomat 16.12.2018, s. B8–9; maksumuurin takana) yhteydessä on Antti Heikkilän lyhyt haastattelu, joka loppuu näin (lihavointi lisätty):

”Kirjaasi kritisoivat sanovat, että valitset tutkimuksia tarkoitushakuisesti ja tulkitset niitä väärin. Mitä vastaat?

Jokainenhan tulkitsee tuloksia omista lähtökohdista käsin. Kirjoitin kirjani kliinisen kokemuksen pohjalta, ja kun hain siihen havaintojani tukevia tutkimuksia, niitä oli huomattavan vähän. Voikin kysyä, miksiköhän.

Juhani Knuuti siteeraa tätä kirjassaan Kauppatavarana terveys, Selviydy terveysväitteiden viidakossa (Minerva Kustannus Oy, 2020, s. 17 – 18) näin (lihavointi lisätty): ”Äärimmilleen vietynä motivoidun päättelyn ja kirsikanpoiminnan yhdistelmä on johtanut esimerkiksi seuraavaan kommenttiin: ’Olen etsinyt omaa tulkintaani tukevaa tutkimustietoa, mutta en ole sitä löytänyt. Mistähän syystä?’ (Helsingin Sanomat, 16.12.2018.) Sen sijaan että puhuja epäilisi omia tulkintojaan, kun tutkimusnäyttöä ei niille ole löytynyt, hän vihjaakin, että kyseessä on jonkinlainen salaliitto, jossa hänen tulkintaansa tukevaa tietoa pimitetään.”

Knuutin sitaatissa ”Olen etsinyt omaa tulkintaani tukevaa tutkimustietoa, mutta en ole sitä löytänyt. Mistähän syystä?” ei ole ainotakaan sanaa alkuperäisestä tekstistä. Lisäksi hän vääristää alkuperäisen tekstin puhumalla ”tulkinnasta” kun Heikkilä puhuu ”havainnoista” ja sanomalla ettei tutkimustietoa löytynyt kun Heikkilä sanoo että tutkimuksia oli huomattavan vähän. Knuutin ehkä kannattaisi hankkiutua tieteellisen kirjoittamisen kurssille. Silloin hänen kirjansa johdannossa (s. 11) esittämälleen väitteelle: ”Pidän – – itseäni tutkitun terveystiedon hakemisen ja analysoinnin asiantuntijana.” olisi enemmän katetta.

Ilkka Westman, Akupunktioammattilaiset ry:n pj